Mannerheim ja ruohonleikkuu mainittu eli vastaukseni Hesarin vaalikoneeseen

 

1. Helsinkiin voi rakentaa suurmoskeijan, jos siihen ei käytetä kaupungin tai valtion rahaa. Jokseenkin eri mieltä. Lähtökohtaisesti suhtaudun ajatukseen myönteisesti, kaupungissa kaikkia toimijoita on kohdeltava tasapuolisesti. Suurmoskeijan mahdollisesti muilta valtioilta ja tietyiltä islamin suuntauksilta tulevaan rahoitukseen liittyy kuitenkin suuria toistaiseksi selvittämättömiä ongelmia ja seurauksia, joiden takia en olisi valmis tekemään myönteistä päätöstä.

2. Helsingin ei tule tarjota perusterveydenhoitoa kaupungissa oleville paperittomille siirtolaisille. Eri mieltä. Vähintäänkin paperittomilla alle 18-vuotiailla ja raskaana olevilla naisilla tulee olla jatkossakin oikeus perusterveydenhoitoon. Olisin valmis laajentamaan oikeutta muihinkin. Terveydenhoito on paitsi ihmisoikeuskysymys, myös taloudellisesti järkevää. Useimmat sairaudet on halvempaa hoitaa ennen kuin niistä tulee hengenvaarallisia.

3. Yksiöitä pitäisi saada rakentaa ilman rajoitusta, eli vaatimuksesta rakentaa perheasuntoja pitäisi luopua. Jokseenkin samaa mieltä. Kaupungissa on oltava sopivaa tilaa kaikenlaisille perheille – perheasuntovaatimuksesta ei kannata siis luopua kokonaan, mutta niiden määrää pitää reippaasti vähentää. Pienille asunnoille on enemmän kysyntää, yksinasuvien määrä kasvaa koko ajan ja Helsingissä on hullu pula myös vuokra-asunnoista. Lisäksi perhekoot ovat pienentyneet ja pienenevät jatkossakin. Moni yhden tai kahden lapsen perhe elää aivan onnellisena alle 80-neliöisessä kodissa.

3. Ulkoilmakonserteissa tulee saada soittaa musiikkia nykyistä myöhempään vaikka se aiheuttaa melua. Jokseenkin samaa mieltä. Äänet ja yhteisölliset tapahtumat kuuluvat kaupunkikulttuuriin. Ulkoilmakonsertteja järjestetään kuitenkin verrattain harvoin.

4. Kävelykeskustaa tulee merkittävästi laajentaa poistamalla ajokaistoja keskeisiltä kaduilta. Jokseenkin eri mieltä. Ydinkeskustaa tulee kehittää yhä viihtyisämpään ja turvallisempaan – eli autottomaan – suuntaan. Helsingin keskustassa on kuitenkin voitava liikkua sujuvasti autolla, se on liike-elämänkin edellytys. Ajokaistoja voidaan siirtää maan alle. Tukkoinen liikenne ei hyödytä jalankulkijoita, julkisten käyttäjiä, autoilijoita eikä ympäristöä. Keskustatunneli olisi paras ratkaisu. Myös julkisen liikenteen parantaminen ja Überin kaltaisten palveluiden salliminen vähentävät tarvetta auton omistamiseen.

5. Kuntani pitäisi rohkeammin käyttää maiden pakkolunastuksia kaavoituksen vauhdittamiseksi. Jokseenkin eri mieltä. Riippuu täysin lunastettavasta alueesta ja sen käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi kaupungistumisen kannalta välttämättömien tiehankkeiden kohdalla voidaan mielestäni käyttää pakkolunastuksia.

6. Kuntalaisten valitusoikeutta kaavoituskysymyksissä tulee rajoittaa. Jokseenkin eri mieltä. Kuntalaisten oikeus vaikuttaa kaavoitukseen ja valittaa päätöksistä on taattava jatkossakin. Useimmiten kyse on inhimillisestä, perustellusta huolesta. On kuitenkin luotava keinoja puuttua ns. ammattivalittajien toimintaan, puhtaaseen kiusantekoon ja pystyttävä katkaisemaan liian pitkiksi venyvät valituskierteet.

7. Kuntani pitäisi luopua vaatimuksesta rakentaa autopaikkoja uusien asuntojen yhteyteen. Jokseenkin samaa mieltä. Nykyinen vaatimus on liian kankea ja yleistävä. Tärkeintä olisi pystyä soveltamaan vaatimusta rakennettavan kohteen ja sijainnin mukaan. Esimerkiksi keskustassa ja opiskelija-asunnoissa autopaikoille on luonnostaan vähemmän tarvetta. Parkkipaikkanormi myös nostaa kohtuuttomasti asuntojen hintaa. Uutta rakennettaessa on katsottava kauemmas tulevaisuuteen: miten esimerkiksi robotisaatio tulee vaikuttamaan autojen määrään ja omistamiseen?

8. Pyörätiet ja jalkakäytävät pitäisi puhdistaa lumesta ja hiekoittaa ennen autoteitä. Jokseenkin eri mieltä. Samanaikaisuus olisi paras vaihtoehto, mutta jos on priorisoitava, valitsen autotiet. Julkinen liikenne kulkee autoteillä. Ei hirveästi lohduta, että pääsee kulkemaan bussipysäkille, jos kulkupeliä ei kuulu. On ikävää, jos joku liukastuu auraamattomalla, hiekoittamattomalla kadulla, mutta auton tai bussin liukastelusta seuraukset ovat vielä ikävämmät. Kävely ja pyöräily ovat hyvää arkiliikuntaa, mutta Helsingin mittakaavassa esimerkiksi töihin käveleminen on mahdollista vain pienelle joukolle.

9. Kunnassani on tärkeämpää huolehtia yksityisautoilun edellytyksistä kuin joukkoliikenteestä. Jokseenkin eri mieltä. Mustavalkoinen vastakkainasettelu liikennekysymyksissä(kin) on epä-älyllistä. Helsinkiä tulee kehittää niin, että sekä jalan, polkien, julkisilla että autoilla kulkijat pääsevät liikkumaan sujuvasti. Ympäristön ja talouden kannalta ihmisten ohjaaminen joukkoliikenteen käyttämiseen on järkevää. Muutos tehdään kannustamalla oikeaan suuntaan esimerkiksi parantamalla joukkoliikennettä ja siirtämällä iso osa autoista maan alle keskustatunnelin kaltaisten ratkaisujen myötä.

10. Kirjastojen pitäisi keskittyä kirjoihin, eikä laajentua enempää tavaroiden lainaamiseen tai muille vastaaville uusille alueille Eri mieltä. Kirjaston tehtävä on tarjota kaikille yhtäläiset mahdollisuudet kulttuuriin sekä omien tietojen ja taitojen kasvattamiseen. Tätä kannattaakin tavoitella eri keinoin ja kehittää kirjastoja eri ihmisryhmiä paremmin palveleviksi. Esimerkkinä ikäihmisten auttaminen digitaalisten palveluiden ja tietokoneiden käytössä sekä lukemisen kynnyksen madaltaminen – lasten lukutaidon rapistuessa sille on tarvetta. Toivon kuitenkin, etteivät Helsingin kirjastot ryhdy tarjoamaan ruohonleikkauspalveluita!

11. Kuntani nykyinen kouluverkko tulee säilyttää sellaisenaan, vaikka se aiheuttaisi kustannuksia kuntalaisille. Jokseenkin eri mieltä. Kouluverkon tulisi aina palvella nykyistä ja tulevaa tarvetta. Helsingissä tämä ei ole niin merkittävä kysymys kuin harvempaan asutuilla seuduilla. Meillä tarvitaan lähivuosina pikemminkin lisää kouluja kuin niiden lakkauttamisia. Jokaiselle lapselle on taattava oikeus lähikouluun – sellaiseen, johon pääsee turvallisesti kävellen kotoa.

12. Vanhempien oikeutta valita lastensa koulu tulisi rajoittaa. Jokseenkin eri mieltä. Tärkeintä on varmistaa, että kaikki Helsingin koulut ovat jatkossakin hyviä, eikä vanhemmille synny tarvetta valita “parempaa” koulua. Toisekseen on mahdollistettava esimerkiksi harvinaisten kielten tai erilaisten painotusten mukainen opiskelu, mikä usein tarkoittaa jonkun muun kuin lähikoulun valitsemista. Lisäksi pitää varmistaa, että esimerkiksi musikaalisesti lahjakkaat lapset ohjataan musiikkiluokille, vaikkei kotona olisikaan lahjakkuutta kannustettu.

13. Koulujen liikuntatuntien pitäisi olla tytöille ja pojille yhteiset. Samaa mieltä. Monessa koulussa tunnit ovat jo yhteisiä. Pohjoismaissa yhteisliikunta on normi. Vähintään sisältöjen osalta liikuntatuntien tulisi yhtenäistää: tytötkin voivat innostua lätkästä ja pojat tanssista. Yläkoulussa on mietittävä, miten murrosiän muutokset fyysisessä ja henkisessä kehityksessä huomioidaan niin, ettei yhteisestä liikunnasta muodostu kiusallista kokemusta. Yhteiset tunnit helpottaisivat myös sukupuolivähemmistöihin kuuluvia lapsia ja nuoria.

14. Koululuokissa tulisi olla ylärajat maahanmuuttajalasten osuudelle. Jokseenkin eri mieltä. “Maahanmuuttajalapsi” voi olla koko ikänsä Suomessa asunut ja täydellistä suomea puhuva. Tai hän voi olla pakolaisena hetki sitten maahan tullut ja kieltä auttavasti osaava. Todennäköisimmin hän on jotain siltä väliltä. Näin hatarilla määritelmillä ei voi päättää kiintiöistä. Selvää kuitenkin on, että niille alueille, joilla vasta kotoutumisvaiheen alussa olevia maahanmuuttajia on paljon, pitää ohjata enemmän resursseja opetukseen. Maahanmuuttajalapsillakin on oikeus lähikouluun.

15. Kuntani pitää taata kokopäiväinen päivähoitopaikka kaikille alle 3-vuotiaille, vaikka näiden vanhemmista toinen olisikin kotona. Samaa mieltä. Helsingin nykyinen linja subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämisestä on hyvä. Päivähoito ja varhaiskasvatus pitää ajatella ennen kaikkea palveluna lapselle, ei aikuiselle. Yhteisöön kasvaminen ja toisten kanssa tekeminen opitaan jo pienenä. Laadukas varhaiskasvatus ehkäisee lasten ja nuorten syrjäytymistä myöhemmin. Vanhempi on harvoin kotona ilman syytä. Esimerkiksi työnhakuun tai opiskeluun on vaikea keskittyä, jos on hoidettava samalla pientä lasta.

16. Kuntani pitäisi tukea rahallisesti lasten hoitamista kotona nykyistä enemmän. Eri mieltä. Jokaisella vanhemmalla on oltava oikeus syyllisyyttä tuntematta valita perheelleen paras tapa järjestää lapsen hoito.Yhteiskunnan ei kuitenkaan tule maksaa kotihoidosta nykyistä, Helsingissä hyvin tuettua mallia enempää. Yhteiskunnan tehtävä on taata sukupuolten tasa-arvo: kun nykyinen systeemimme kannustaa naisia jäämään kotiin, pääsevät miehet sekä etenemään työelämässä että kasvattamaan eläkekertymäänsä sillä välin. Se ei ole oikein. Perhevapaajärjestelmä on uudistettava ripeästi.

17. Haluaisin että alueeni terveyspalveluiden tuottaja on mieluummin julkinen kuin yksityinen. EOS. Palvelu on tärkeämpi kuin sen tuottaja. Käyttäjän näkökulmasta palvelun laatu ratkaisee, päättäjän näkökulmasta laatu ja kustannustehokkuus. Yleensä kilpailu nostaa molempia tekijöitä, siksikin kannatan valinnanvapautta. On kuitenkin varmistettava, että yhteisestä pussista maksettavien palveluiden tuottajaa sitovat riittävät ja asianmukaiset hoitolinjaukset ja että jokaisella palveluja tarvitsevalla on todella mahdollisuus ja kyky valita itselleen paras hoitopaikka.

18. Julkisten terveyspalvelujen asiakasmaksut tulisi poistaa kokonaan. Jokseenkin eri mieltä. Terveyskeskuksessa käyminen on jo helsinkiläisille maksutonta. Asiakaspalvelumaksut esimerkiksi erikoissairaanhoidosta eivät ole mielestäni työssäkäyvälle ihmiselle kohtuuttomia, mutta heikommin toimeentulevilta maksuja voisi alentaa tai poistaa kokonaan.

19. Koko Suomi on syytä pitää asuttuna, vaikka se tietäisikin veronmaksajille kustannuksia. Jokseenkin samaa mieltä. Koko Suomen pitäminen asuttuna ei ole itseisarvo, mutta kasvukeskusten ulkopuolellekin tarvitaan elämää, jos kasvukeskukset halutaan pitää käynnissä. Esimerkiksi metsä- ja maatalous, matkailu ja teollisuus tarvitsevat tekijänsä, tekijät tarvitsevat perheensä ja perheet palvelunsa. Kasvukeskusten ulkopuolisen Suomen tukeminen on perusteltua, muttei vain siksi, että joku haluaa asua siellä. Kullakin on vapaus valita, mutta yhteiskunnan ei pidä tukea yhteiskunnan kannalta kannattamatonta mallia.

20. Homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla. Samaa mieltä. Tottakai pitää. Tästä ei pitäisi enää vuonna 2017 edes keskustella. Hyvä vanhemmuus ei ole sukupuolesta kiinni.

21. Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä. Samaa mieltä. Helsingissä vastaanottokeskustoimintaa on hoidettu hyvin aiemminkin. Tärkeintä on myös saada turvapaikanhakijat – myöhemmin mahdolliset maahanmuuttajat – sopeutumaan, kotoutumaan, kouluttautumaan ja työllistymään. Isossa kaupungissa siihen on paremmat edellytykset.

22. Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia. Eri mieltä. “Tiukempi kuri” ei ole yhtä kuin “hyvä käytös”. Jälkimmäistä kannatan pontevasti. Tutkimusten mukaan lasten osallisuus ja kouluviihtyvyys on Suomessa huonolla tolalla, mikä johtaa käytöshäiriöihin. Olen itse partiossa nähnyt, kuinka koulussa mahdottomat lapset muuttuvat vastuuntuntoisiksi ja fiksuiksi, kun heille antaa vastuuta ja luottamusta. Kurinpitoa tärkeämpää on miettiä, miten koulusta tehdään kaikille mukava ja turvallinen paikka, jossa oppilaatkin kokevat voivansa vaikuttaa yhteisiin asioihin. Pakottamalla ja käskemällä saa harvoin aikaan mitään pitkäaikaista hyvää – oltiinpa koulussa, kotona tai työpaikalla. Tervehdin ilolla nyt käynnissä olevaa peruskoulun uudistustyötä!

23. Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle. EOS. Aivan höpsö kysymys. Kysyn paremman: Mitä “koti, uskonto ja isänmaa” tarkoittaa vuonna 2017? Minulle se tarkoittaa välittävää yhteisöä ja turvallista paikkaa elää, yhteistä suuntaa, vastuuta ja vapautta – kaikki puolustamisen arvoisia ja hyvä pohja politiikalle. Uskon, että suunnilleen samaa tarkoitti Mannerheim päiväkäskyssään. Jos taas kodilla, uskonnolla ja isänmaalla tarkoitetaan ydinperhettä, kirkkoa ja kansallisvaltiota, alkaa aika olla ajanut niiden ohi yhteiskuntaa yhdistävänä tekijänä.

24. Julkisia palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi. Jokseenkin samaa mieltä. Ulkoistaminen ei ole itseisarvo. Palvelu on tärkeämpi kuin sen tuottaja. Käyttäjän näkökulmasta palvelun laatu ratkaisee, päättäjän näkökulmasta laatu ja kustannustehokkuus. Yleensä kilpailu nostaa molempia tekijöitä. Julkisten palveluiden järjestämisessä on hyvin paljon kyse myös paremmasta johtamisesta: kuinka käytössä olevista resursseista saadaan kestävällä ja sekä tekijöiden että asiakkaiden hyvinvointia lisäävällä tavalla enemmän irti.

25. Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto. Jokseenkin eri mieltä. Tuloveroa ei tule korottaa, jotta motivaatio työntekoon säilyy mahdollisimman korkeana. Julkisissa palveluissa ei ole juuri leikkaamisen varaa, mutta paremmalla johtamisella, eri toimijoita yhdistämällä ja hallintoa yksinkertaistamalla niistäkin voidaan saada enemmän irti. Helsinki on tässä menossa hyvään suuntaan. Kunnan on kuitenkin taattava asukkailleen lakisääteiset palvelut ja yhdenvertaiset mahdollisuudet esimerkiksi kouluttautua. Tärkeintä olisi purkaa lainsäädännön kautta kannustinloukkuja (esimerkiksi päivähoitomaksuja ja kotihoidontukea), jotta yhä useampi pääsisi työelämään tuottamaan lisää hyvinvointia sekä itselleen että verojen kautta yhteiskunnalle.

26. Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita. Samaa mieltä. On tärkeää, että hyvästä ja aikaansaavasta työstä palkitaan myös rahallisesti – se on paitsi oikeudenmukaista, myös kannustaa tavoittelemaan parempaa elämää itselle ja muille. Pelkkä lahjakkuus ei kuitenkaan saa olla palkitsemisen syy vaan se, miten lahjojaan käyttää yhteiskunnan hyväksi. Tuloerot eivät ole Suomessa kovin suuria ja progressiivinen verotus tasaa niitä tehokkaasti. Huomattavasti enemmän on kannettava huolta ja torjuttava eriarvoistumista.

27. Nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle. Jokseenkin samaa mieltä. Jollei Suomen väestörakenne muutu ja työllisyys käänny voimakkaaseen kasvuun, etuuksien nauttijoiden määrä kasvaa kestämättömäksi suhteessa työtä tekeviin. Velaksi eläminen ja palveluiden radikaali leikkaaminen olisivat molemmat tulevaisuuden kannalta vastuuttomia ratkaisuja. Palveluita on uskallettava uudistaa ronskilla kädellä ja purettava niitä etuuksia, jotka kannustavat jäämään kotiin työnteon sijasta. Suurin osa näistä päätöksistä tehdään valtakunnan tasolla, joten helsinkiläisten päättäjien on vaikutettava aktiivisesti myös eduskuntaan ja lainvalmisteluun.

28. Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. Jokseenkin eri mieltä. Hyvällä johtamisella ja fiksulla politiikalla ympäristö ja talouskasvu eivät ole ristiriidassa vaan tukevat toisiaan. Kestävän kehityksen periaatteet tulisi ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa.

29. Kaikessa päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista. Samaa mieltä. Päätöksiä on tehtävä pitkäjänteisesti, tulevien sukupolvien ja ympäristön parasta ajatellen. Yhtä tärkeää kuin ympäristövaikutusten arviointi on siis sukupolvivaikutusten arviointi.

30. Maahanmuuttajataustaisten lasten osuudella koululuokassa pitäisi olla yläraja. Jokseenkin eri mieltä. “Maahanmuuttajalapsi” voi olla koko ikänsä Suomessa asunut, täydellistä suomea puhuva luokan priimus. Tai hän voi olla pakolaisena vasta hetki sitten Suomeen tullut, kieltä vain auttavasti osaava lapsi. Todennäköisimmin hän on jotain siltä väliltä – aivan kuten kantasuomalaisetkin lapset ovat. Näin hatarilla määritelmillä ei voi päättää kiintiöistä. Selvää kuitenkin on, että niille alueille, joilla vasta kotoutumisvaiheen alussa olevia maahanmuuttajia on paljon, pitää ohjata enemmän resursseja opetukseen. On myös muistettava, että maahanmuuttajalapsillakin on oikeus lähikouluun.

31. On parempi, että kunta nostaa veroäyriä kuin että se leikkaa palveluistaan. Jokseenkin eri mieltä. Julkisissa palveluissa ei ole kovin paljon leikkaamisen varaa, mutta paremmalla johtamisella, eri toimijoita yhdistämällä ja hallintoa yksinkertaistamalla niistäkin voidaan saada enemmän irti. Helsinki on tässä menossa hyvään suuntaan. Kunnan on kuitenkin taattava asukkailleen lakisääteiset palvelut ja yhdenvertaiset mahdollisuudet esimerkiksi kouluttautumiseen. Tärkeintä olisi purkaa lainsäädännön kautta kannustinloukkuja (esimerkiksi päivähoitomaksuja ja kotihoidontukea), jotta yhä useampi pääsisi työelämään tuottamaan lisää hyvinvointia sekä itselleen että verojen kautta yhteiskunnalle. Tuloveroa ei tule korottaa, jotta motivaatio työntekoon säilyy mahdollisimman korkeana.

32. Kasvisruoan määrää pitäisi lisätä kouluissa ja liharuuan vähentää. Samaa mieltä. On hölmöjen hommaa väitellä siitä, onko lapsella “oikeus jokapäiväiseen lihaan”. Koululaisille on tarjottava kustannustehokkaasti ja ilmastovaikutukset huomioiden hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Näillä kriteereillä se tarkoittaa yhä useammin kasvisruokaa. Hyvän kasvisruuan valmistaminen vaatii opettelua – se ei ole liharuokaa ilman lihaa. Aiemmin koulussa oli yksi liharuokapäivä viikossa. Silloisistakin koululaisista kasvoi kelpoja aikuisia, eikä heillä ole ollut tarvetta terapiaan kasvisruuan takia.

33. Kuntani pitää auttaa ihmisiä, vaikka he oleskelisivat Suomessa laittomasti. Samaa mieltä. Jos auttamisella tarkoitetaan ihmisoikeuksien takaamista kaikille Suomessa oleskeleville, tottakai se on tehtävä.

34. Julkisia palveluita pitäisi ulkoistaa nykyistä enemmän kunnilta yrityksille. Jokseenkin samaa mieltä. Ulkoistaminen ei ole itseisarvo. Palvelu on tärkeämpi kuin sen tuottaja. Käyttäjän näkökulmasta palvelun laatu ratkaisee, päättäjän näkökulmasta laatu ja kustannustehokkuus. Yleensä kilpailu nostaa molempia tekijöitä. Julkisten palveluiden järjestämisessä on hyvin paljon kyse myös paremmasta johtamisesta: kuinka käytössä olevista resursseista saadaan kestävällä ja sekä tekijöiden että asiakkaiden hyvinvointia lisäävällä tavalla enemmän irti.

35. Rikkaiden asuinalueilla ei tarvita yhtä hyviä julkisia palveluita kuin vähävaraisilla. Eri mieltä. Kaikille helsinkiläisille on taattava yhdenvertaiset palvelut.

36. Kotikuntani pitäisi ottaa aktiivisesti vastaan kotoutettavia turvapaikanhakijoita. Samaa mieltä. Tärkeintä on saada maahanmuuttajat mahdollisimman nopeasti sopeutumaan, kotoutumaan, kouluttautumaan ja työllistymään. Isossa kaupungissa siihen on paremmat edellytykset sekä maahanmuuttajan että kunnan näkökulmasta. Aktiivinen ja aloitteellinen vastaanotto tuottaa joka tapauksessa parempia tuloksia kuin passiivinen.

37. Kannatan kotikuntani liittämistä isompaan kuntaan tai kuntien yhdistymistä kotikuntani kanssa. Samaa mieltä. 10 vuotta Helsingissä ja 20 vuotta Espoossa asuneena kannatan pääkaupunkiseudun kuntaliitosta. Se sujuvoittaisi sekä ihmisten arkea että päätöksentekoa.

38. Kirjastojen kirjoista pitäisi maksaa lainausmaksua kunnan taloustilanteen helpottamiseksi. Eri mieltä. Ei missään nimessä. Jokaisella kaupunkilaisella taustaan ja elämäntilanteeseen katsomatta on oltava oikeus käyttää kirjastoa. Kirjasto on kunnan tärkeimpiä ja kaikille helpoimmin saavutettava kulttuuripalvelu.

39. Kulttuuripalveluista (museot, teatterit, orkesterit) voidaan säästää leikkaamalla. Eri mieltä. Ilmaiset ja edulliset kulttuuripalvelut antavat kaikille kaupunkilaisille taustaan tai varakkuuteen katsomatta mahdollisuuden kasvattaa henkistä pääomaansa, mikä taas on merkittävimpiä tekijöitä sekä hyvinvoinnille että elämässä eteenpäin menemiselle. Toisaalta kulttuuria, kuten kaikkea muutakin toimintaa, voidaan tuottaa kustannustehokkaamminkin esimerkiksi hallintokuluista leikkaamalla ja eri toimijoita yhdistämällä. (Harmillisen populistisia nämä kysymyksenasettelut ja muotoilut. Kyllä ihan kaikesta voidaan säästää leikkaamalla. On eri asia, mistä kukin olisi valmis leikkaamaan.)

40. Lasten päivähoidon hinta pitäisi suhteuttaa nykyistä vahvemmin vanhempien tuloihin. Osittain samaa mieltä. Varhaiskasvatuksen maksuja kannattaisi maltillisesti laskea. Päivähoitomaksut muodostavat etenkin yhtä useamman lapsen perheissä turhan reippaan kannustinloukun: kun maksut ovat niin korkeita kuin nyt, vanhemman – yleensä äidin – on kannattavampaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia itse.

41. Kotikunnassani pitäisi olla maksuton julkinen liikenne, vaikka se nostaisi veroäyriä. Eri mieltä. En kannata täysin maksutonta joukkoliikennettä. Nykyinen kausimaksu on kohtuullinen ja sillä saa matkustaa rajattomasti. Jatkuvissa lippu-uudistuksissa pitää tietysti olla valppaana, ettei maksu muodostu joillekin kohtuuttomaksi, jopa mahdottomaksi. Kokonaan eri asia on, voisiko joukkoliikenne olla ilmaista tai vielä voimakkaammin subventoitua joillekin ryhmille niin, että siitä olisi merkittävää hyötyä hyvinvoinnille ja sitä myötä taloudelle. Esimerkiksi eläkeläisten vireyttä ja nuorten harrastamista voisi edesauttaa, jos he pääsisivät liikkumaan ympäri kaupunkia maksutta.

42. Pääomatuloista pitäisi maksaa veroa kotikuntaan siinä missä ansiotuloistakin. Eri mieltä. Kunnat saavat osuutensa pääomatuloverosta valtionosuusjärjestelmän kautta. Jos verotusoikeus siirrettäisiin kunnille, valtionosuus luonnollisesti vähenisi ja muuttuisi suhdanteista riippuvaisemmaksi. En pidä muutosta tarkoituksenmukaisena tai kuntien taloutta vakauttavana.

43. Koko Suomi tulisi pitää asuttuna, vaikka se kävisikin kalliiksi veronmaksajille. Jokseenkin samaa mieltä. Koko Suomen pitäminen asuttuna ei ole itseisarvo, mutta suurten kasvukeskustenkin ulkopuolellekin tarvitaan elämää, jos suuret kasvukeskukset halutaan pitää käynnissä. Esimerkiksi metsä- ja maatalous, matkailu ja teollisuus tarvitsevat tekijänsä, tekijät tarvitsevat perheensä ja perheet palvelunsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että työn perässä on muutettava kaupunkiin, jollei omalta paikkakunnalta löydy töitä. Kasvukeskusten ulkopuolisen Suomen tukeminen on perusteltua, muttei vain siksi, että joku haluaa asua siellä. Kullakin on vapaus valita, mutta yhteiskunnan ei pidä tukea yhteiskunnan kannalta kannattamatonta mallia.

44. Oppilaiden kännykät pitäisi jättää oppitunnin ajaksi luokkahuoneen ulkopuolelle. Jokseenkin eri mieltä. Riippuu oppitunnista ja oppilaiden iästä. Koulua ei kannata irrottaa muusta maailmasta, eri sovelluksista ja netistä voi olla paljonkin hyötyä opiskelussa. Niiden hyödyntäminen vaatii toki perehtymistä ja kärsivällisyyttä opettajalta. Enemmän rohkeutta kokeilla soveltaa – myös lapsilla ja nuorilla on jo paljon jaettavaa digiosaamista! On myös niitä tunteja, joilla on keskityttävä toisenlaiseen tekemiseen. Hyvä ja motivoiva käytäntö on esimerkiksi puhelinten kerääminen latauslaatikkoon tunnin ajaksi. Pokemoneja jahdattakoon taas välitunnilla.

45.  Koululuokat pitäisi jakaa oppilaiden lahjakkuuden perusteella tasoryhmiin. Osittain samaa mieltä. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla koulussakin mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa ja löytää omat vahvuutensa. Jos opeteltavat asiat ovat liian yksinkertaisia, suuntautuu mielenkiinto helposti muualle ja oppimaan oppimisen kyvyt jäävät heikoiksi. Siksi lahjakkaille lapsille pitäisi taata mahdollisuus haastavampiin tehtäviin ja keskusteluun. Se palvelee myös niitä, jotka muuten joutuvat luokassa jatkuvasti altavastaajan asemaan. Toteutustapa voi olla muutakin kuin tasoryhmät, ja oppilaita tulee ohjata myös opettamaan toisiaan.

46. Hyvä veli –verkostot ohjaavat kuntien päätöksentekoa. EOS. Riippuu kunnasta. Koko Suomi ei ole Kittilä. Minulla on tästä teemasta kahtalaiset ajatukset. Jos hyvä veli -verkostolla tarkoitetaan sovinististen setämiesten sisäpiiriä, johon kukaan muu kuin heidän kelvoiksi katsomansa oppipojat ei pääse: Menneen maailman touhuja, joista valta on jo alkanut tihkua pois. Jos taas sitä, että merkittävässä asemassa yhteiskunnassa toimivat ihmiset tuntevat toisensa ja osaavat siksi toimia yhdessä: Väistämätöntä, ja yhteiskunnan kehittämisen kannalta jopa hyvä. Aktiiviset ihmiset tuppaavat päätymään samoille foorumeille. Jos nämä aktiiviset ihmiset ovat fiksuja, he tekevät kyllä parhaita mahdollisia päätöksiä yhteiseksi hyväksi. Jos eivät ole, on äänestäjillä mahdollisuus päättää heidän uransa.

47. Kuntien virkoja täytettäessä pitäisi olla sukupuolikiintiöt. Eri mieltä. Sukupuolten epätasa-arvo on todellinen ongelma lähes kaikessa työelämässä, mutta Suomen kaltaisessa maassa en pidä kiintiöitä ratkaisuna. Sukupuolinormeja ja esimerkiksi palkkojen epätasa-arvoa on purettava tietoisesti ja rivakasti. Siihen tarvitaan sekä rakennemuutoksia että parempaa johtamista. Hyvä johtaja – tai päättäjä – ymmärtää, että menestyäkseen organisaatio tarvitsee parhaan potentiaalin käyttöön, ja silloin on valittava oikeat ihmiset oikeille paikoille. Sukupuoleen katsomatta.

48. Kerjääminen kaduilla pitäisi kieltää lailla. Eri mieltä. Laki ei lopeta kerjäämistä tai sen tarvetta. Ongelmat on ratkaistava paljon varhaisemmassa vaiheessa, esimerkiksi romanikerjäläisten osalta heidän kotimaassaan ja EU-politiikalla.

49. Monikulttuurisuus on kunnalle hyvä asia. Samaa mieltä. Jos kunta haluaa olla elinvoimainen, monikulttuurisuuteen on suhtauduttava positiivisesti. Monikulttuurisuus kuuluu suurkaupunkiin eikä ole Helsingissä mikään uusi asia. Monikulttuurisuus on vielä paremmin opeteltava ottamaan osaksi kaikkea toimintaa ja päätöksentekoa – ihan samalla tavalla kuin vaikkapa se, että Helsingissä asuu eri-ikäisiä ihmisiä.

50. Eutanasia pitäisi sallia. Jokseenkin samaa mieltä. Jos ihminen on itse ilmaissut tai ilmaisee tahtonsa eutanasiaan esimerkiksi vaikean, parantumattoman vammautumisen seurauksena, on sen toteuttaminen inhimillistä. Eutanasiaa ei tule kuitenkaan ymmärtää vaihtoehtona kivunlievitykselle tai saattohoidolle.

51. Jos kansalaisen terveysongelmien voidaan katsoa johtua omista elintavoista, hänen pitäisi osallistua hoidon kustannuksiin. Eri mieltä. Terveysongelmien taustalta löytyy usein osattomuuden kaltaisia tekijöitä, joihin ihminen ei ole voinut itse vaikuttaa. On yhteiskuntamme arvojen mukaista auttaa kaikkia. Potilaita voitaisiin kuitenkin laajemmin sitouttaa elintapojen parantamiseen hoidon vastineeksi – esimerkiksi maksansiirtopotilailta edellytetään jo nyt alkoholitonta jaksoa. Elintasosairauksien yleistyessä on yhä tärkeämpää panostaa ennaltaehkäisyyn, kannustaa terveisiin elintapoihin ja suunnata resursseja sellaiseen työhön, joka takaa kaikille lähtökohtiin katsomatta valmiudet pitää huolta omasta terveydestä. Esimerkiksi ravitsemusterapeutteja on Helsingissä liian vähän suosituksiin nähden.

52. Homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla. Samaa mieltä. Tottakai pitää. Tästä ei pitäisi enää vuonna 2017 edes keskustella. Hyvä vanhemmuus ei ole sukupuolesta kiinni.

53. Suomalaisten auttaminen olla pitäisi etusijalla ulkomaalaisiin verrattuna. Eri mieltä. Kaikkia apua tarvitsevia on autettava, se kuuluu inhimillisen ja vapaan hyvinvointivaltion arvoihin.

54. Tuloerojen kasvusta on haittaa yhteiskunnalle. Jokseenkin eri mieltä. Eriarvoistumisen kasvu on yhteiskunnalle erittäin vaarallista ja pidän sen torjuntaa yhtenä tulevien vuosien tärkeimmistä kysymyksistä. Tuloerojen kasvu ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita eriarvoistumista. Tuloerot eivät ole Suomessa kovin suuria ja progressiivinen verotus tasaa niitä tehokkaasti. On tärkeää, että hyvästä, tuottoisasta työstä palkitaan myös rahallisesti – se on paitsi oikeudenmukaista, myös kannustaa tavoittelemaan parempaa elämää itselle ja muille.