Mitä Downton Abbey opettaa johtamisesta eli puolustuspuhe mikromanageeraamiselle

downton-abbey-table-setting2


Downton Abbeyssa, vuosisadan takaisessa herraskartanossa, järjestystä valvoo hovimestari Carson. Joka päivä hän tarkistaa aamiaispöydän kattauksen viivoittimella: onhan juomalasi sopivan etäisyyden päässä seuraavasta ja voiveitsi oikeassa kulmassa lautaseen nähden? Carson lähettää palvelijan takaisin keittiöön, jos tämän univormussa on tahra – tai tarjoilee itse, jollei talosta löydy pätevää miespalvelijaa. Carson huomauttaa tarvittaessa isäntäperheellekin, jos nämä käyttäytyvät arvolleen sopimattomasti.

Ja Downton toimii täydellisesti. Jos palveluskunnan tavoitteena on tyytyväinen isäntäväki ja kuin huomaamatta rullaava organisaatio, tämä pulju tuottaa todella kovaa tulosta. Esineet, ihmiset ja koiratkin tietävät paikkansa. Ruoka saapuu pöytään minuutilleen, tuli on sytytetty kun perhe herää, mekko ja pukija odottavat valmiina prikulleen silloin, kun vaatteidenvaihdon aika on. Eikä kenelläkään ole epävarmuutta siitä, mitä häneltä odotetaan.

Uskon, että Downton toimii niin täydellisesti, koska sitä pyörittävä Carson on huippuluokan mikromanageeraaja.

Downton Abbey series 3.

Sata vuotta myöhemmin hovimestarin meininki ei ole kovin hyvässä huudossa. Kun kysytään johtamisen suurinta syntiä, mikromanageeraus päässee useimpien listojen kärkeen. Sillä kun tarkoitetaan johtajaa, joka tekee mieluummin itse kuin antaa muiden tehdä, puuttuu pienimpiinkin yksityiskohtiin, ei anna alaisilleen riittävästi vastuuta ja vapautta. Sellaista johtajaahan ei kukaan halua itselleen.

Olen sitä mieltä, että aika monen kannattaisi haluta. Etenkin ripeitä tuloksia tavoitteleva muutosjohtaja tarvitsee enemmän kuin rippusen mikromanageerausta. Jos haluaa muuttaa vakiintuneen toiminnan toisenlaiseksi, ei se tapahdu vain suuria linjoja vetelemällä, vaan myös tekemällä aktiivisesti itse ja oikaisemalla toisen työtä, kun se lipsahtaa väärille raiteille.

Kirjoitin viisi vuotta työkseni, ja sinä aikana sekä tiheimmin kuulemani että antamani neuvo oli näytä, älä kerro. Toimittajan pitää siis osata kuvailla tekstissä vaikkapa haastateltavansa eleitä, ilmeitä ja käyttäytymistä eikä vain todeta, että tämä on hermostunut tai rohkea.

Myös johtaja onnistuu parhaiten, kun hän näyttää eikä vain kerro. Karismaattiset puhujat ovat inspiroivia ja innostavia, mutta mitä puheiden jälkeen tapahtuu? Ei mitään. Paitsi jos johtaja on onnistunut myös näyttämään, miten haluttuun tavoitteeseen päästään. Ja useimmiten se näyttäminen vaatii tekemistä, esimerkin näyttämistä.

fadd52b9fb3126f252c6b38974c61305

On itsestään selvää, että onnistunut mikromanageeraus-muutosjohtajuus ei voi olla epäkohteliasta eikä alaisia loukkaavaa tai nolaavaa. Heille pitää antaa myös omaa tilaa, tietysti. Jos johtaja marssii surutta johdettaviensa yli ja tekee mitään puhumatta näiden duunit, on johtaja aika pian yksin. Alaiset kun lähtevät joko kävelemään tai tottuvat siihen, ettei heidän kuulu enää mitään tehdäkään, pomohan hoitaa.

Siksikin Carsonia kannattaa apinoida. Hänen koulimansa palvelijat kun kasvavat useimmiten apulaisista hovimestareiksi tai taloudenhoitajiksi ja voivat lähteä uuteen paikkaan varmoina osaamisestaan.

78385b976dde1488622c7255107af08be0024b9f86ffbe4748c87be758157c14

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s