Koska partiossa on kivaa ja sieltä saa kavereita

Neljä vuotta sitten aloitin pääkaupunkiseutulaisen partion johdossa. Sen jälkeen olen oppinut koko joukon siitä, kuinka tämä maailma pyörii ja kuinka sen suuntaa saa muutettua. Tärkein oppimani asia on kuitenkin – kaikessa yksinkertaisuudessaan, jopa naiiviudessaan – tämä: Partiossa pitää olla kivaa.

Partiossa tehdään hyvää muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Se on kaiken meidän toimintamme päämäärä, mutta se ei vielä riitä. Sinä päivänä, kun partio lakkaa olemasta meille itsellemme hauskaa, me lopetamme. Ja kun osallistujat lopettavat ja vapaaehtoiset lopettavat, ei enää olekaan mitään partiota.

Kivuus tulee mielekkäästä tekemisestä, mutta ennen kaikkea niistä ihmisistä, joiden kanssa saa tehdä. Kavereista, tutuista, ystävistä, ihastuksista, poikaystävistä, vaimoista ja kollegoista. Niistä, jotka pitävät tarvittaessa pystyssä ja niistä, jotka ryhtyvät kanssamme aina uusiin kreisiprojekteihin. Niistä, joiden kanssa eksytään metsään ja joiden kanssa löytää aina takaisin polulle. Niistä, joiden takia on ihan ok palella kaatosateessa rastimiehenä tai tarkastaa lippukunnan tilejä yömyöhään.

Jos voisin antaa jokaiselle Suomen partiojohtajalle yhden ainoan tehtävän, se olisi tämä: pidä huolta siitä, että johdettavillasi on kivaa. Naura ja naurata, innostu ja innosta. Toteuta toiveita, vaikka ne olisivat omasta mielestäsi ääliömäisiä ja turhia. Tarkkaile. Luovu hienoistakin suunnitelmista, jos ne saavat osallistujien kulmat ryppyyn, katseen harhailemaan ja suupielet alaspäin. Tee toisille se, minkä tahtoisit itsellesi tehtävän. Silloin onnistut johtajana, silloin partio onnistuu – ja todennäköisesti myös itselläsi on silloin aika kivaa.

Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni Heppuun, viimeinen kirjoitus PäPan piirinjohtajana. Se pitäisi kai lopettaa juhlallisiin ja haikeisiin sanoihin, mutta minä siteeraan nyt sitä Tiktakin biisiä, jonka tahdissa ei tanssita vaan hypitään, jota ei lauleta vaan huudetaan, joka soitetaan jokaisella kesäleirillä johtajakahvilassa ja jonka kuullessaan sydän aina vähän pakahtuu. Ja jota kuunnellessa ei nyt vaan voi olla tylsää tai yksinäistä.

Se että on kivaa ja saa kavereita. Siinä on ihmiselle kaikkein parhaat syyt pysyä partiossa.

Ja vielä haluan kiittää erityisesti muutamia tyyppejä, jotka ovat tehneet kuluneista neljästä vuodesta aika paljon kevyempiä ja kivempia:

Aake, kiitos vilpittömyydestä, kiitos juttujen keventämisestä oikealla hetkellä ja ennen kaikkea: kiitos ihan kaikesta tuesta.

Akseli, kiitos kun oot ollut niin rehti, lojaali ja joustava kuin olla voi – myös mun kanssa ja kaikesta huolimatta.

Anna, kiitos kun panit ja panet tuulemaan! Sun kanssa oli kasvun tekeminen oli parasta, tehokkainta ja kreisintä.

Antti, kiitos viisaudesta, suoruudesta ja kaikesta palautteesta, joita oot mulle antanut. Sun kanssa vetäisin kuule minkä tahansa projektin tässä maailmassa.

Daniel, kiitos kuuntelemisesta ja siitä, että tajuat niin nopeasti. Se on poikkeuksellista ja ihanaa.

Hanna, kiitos kun olit mun avautumiskaveri VBL:lla, kiitos kun oot niitä harvoja, jotka ottavat asiat asioina ja etsivät ratkaisuja mieluummin kuin puhuvat ja rutisevat.

Heikki, kiitos kun ajattelet asioita uusiksi ja uudella tavalla. Oot opettanut, että muutosjohtaminen voi olla muutakin kuin täyttä rytinää.

Helkku, voin jättää PäPan johtamisen älyttömän rauhallisella ja hyvällä mielellä sun ja Annan käsiin. Kiitos kyseenalaistamisesta, kiitos kyvystä yhdistää rentous kunnianhimoisuuteen. Oot mun äiti-idoli.

Hönö, kaikkein suurin kiitos siitä, että oot ollut viimeiset neljä vuotta mulle jotain muuta kuin partio.

Jaakko, oot sekä taitavin valtuuston puheenjohtaja että tiukin (eli myös ärsyttävin) haastaja, jonka tunnen. Kiitos kun annoit nämä ja kaiken tukesi PäPan ja mun käyttöön.

Jonska, kiitos yhteistyöstä ja -ajattelusta, joka on kulkenut kuin rasvattu moponmoottori. Kiitos kun oot niin hassu ja kiitos kun ymmärrät sanomattakin, mitä partiosta pitää kertoa ja mitä ei.

Kalle, kiitos isosti ajattelemisesta, luottamuksesta ja lukuisista Helsinki-Turku-välin puheluista. Kiitos kun tajuat pitää erilaisiin ihmisiin yhteyttä.

Karoliina, kiitos avautumisviineistä ja Töölönlahden ympärikävelyistä. Kiitos siitä huolestuneesta katseesta, joka useimmiten saa mut ajattelemaan ideoitani uudelleen.

Laura, Rymystä asti oot ollut se rauhallinen järjen ääni mun pesteissä. Kiitos siitä, kiitos viime syksyn päätöksestä ja kiitos siitä, että innostut aina niin että hypityttää.

Leea, kiitos kaikesta siitä harkitsevuuden ja ärhäkkyyden yhdistelmästä, jota oot hallitukseen tuonut. Kiitos kun oot rohkea ja pidät sun ihmisten puolia kaikessa.

Leena, kiitos aamupalahetkistä, suorasukaisuudesta, Klaus K:n isoimmasta naurusta ja mulle uudenlaisen johtajamallin näyttämisestä.

Mari, kiitos kun oot ollut mulle niin lähellä ja se ainoa ihminen, jonka kanssa on voinut näinä vuosina puhua partiosta, piirin johtamisesta ja pojista ilman mitään sensuuria.

Matsku, kiitos kun oot uskaltanut kyseenalaistaa paitsi muiden, myös omat tekemisesi ja puhua tavoitteistasi ääneen. Se on aika harvinaista.

Mudi, kiitos rohkaisusta ja tuesta, johon oon voinut sataprosenttisesti luottaa. Kiitos, kun oot osannut ottaa juuri oikean roolin takarivistä huutelevana sparraajana.

Mökki, kiitos harkitsevuudesta, ahkeruudesta, lojaaliudesta ja sinne tänne huitelevan puheenjohtajan paikkaamisesta joskus lyhyelläkin varoitusajalla.

Proffa, mun pitkäaikaisin hallituskaveri! Kiitos keskusteluista, ammattimaisesta otteesta ja vankkumattomasta tulituesta silloin, kun sitä on todella tarvittu.

Riikka, kiitos kaikesta siitä raatamisesta ja rakkaudesta, jota oot PäPan yhteiskuntasuhteisiin ja hallintoon sekä niiden kehittämiseen antanut. On ollut tosi hyvä tehdä sun työparina.

Räpy, kiitos mun vetämisestä maan pinnalle tarvittaessa. Niin kuin Mufasa: sun kanssa oon muistanut tässäkin pestissä, kuka oon ja mistä tuun – ja että omssit nyt vaan selviää kaikesta.

Suski, kiitos kun oot niin käsittämättömän tehokas, energinen ja heittäytyvä. En tiedä ketään, joka olisi sua enemmän aina valmiina.

Tanja, kiitos ennakkoluulottomuudesta, kiitos pintaa syvemmälle menevästä ajattelusta ja kiitos siitä, että pidät sulle tärkeitä asioita sitkeästi esillä.

Tapani, kiitos toimivasta työpariudesta, huumorista, kokemuksen äänestä oikeissa tilanteissa (ja sen vaientamisesta toisissa). Jollet olisi johtanut toimistoa uuteen asentoon, ei me oltais voitu onnistua myöskään luottispuolella.

Tiitu, kiitos Kaikki hoituu -asenteesta ja reippaasta luottamuksesta siihen, että ongelmat on tehty ratkaistaviksi.

Ville, kiitos kun hoidat työsi niin järjettömän hyvin, erotat faktat mielipiteistä ja oot kaikessa oikean puolella.

Viltsu, kiitos (partio)maailmantuskaan kannetuista croissanteista ja kokispulloista, kiitos kun oot koko ajan uskonut muhun ja sanonut sen myös ääneen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s