Rakastin partiota enemmän kuin poikaystävääni

”Sun päivityksistä saa vähän sellaisen käsityksen, että partio ja piirinjohtaminen olis pelkkää mahtavuutta ja hyvää fiilistä. Se voi aiheuttaa joillekin ahdistusta, kun itsellä ei menekään niin putkeen.” – Kaverini Facebookin tsätissä

Kerronpa kerrankin kääntöpuolesta.

Kun aloitin opiskelut, tutustuin ryhmässäni heti moneen hyvään tyyppiin. Mutta jos koulun jälkeen päätettiin lähteä spontaanisti kaljalle, en juuri koskaan päässyt mukaan. Minullahan oli partiota. Kun yhteydenpito opiskelukavereihin siirtyi valmistumisten jälkeen viikonlopputapaamisiin, en juuri koskaan päässyt mukaan. Minullahan oli partiota. Vähitellen lakkasin saamasta kutsujakin. Nyt tykkäilen Facebookissa kuvista, joissa entiset koulukaverini viettävät iltaa keskenään.

Olen ollut partiosta kiinnostuneempi ja siihen kiintyneempi kuin tyyppiin, jonka kanssa olen seurustellut. Ihanaa kun teit ruokaa mut mä syön tässä sohvalla niin voin samalla kommentoida esityslistaa. Joojoo tulen ihan just kotiin, mutta vedän tän kokouksen eka ja sitten menen jatkoille Loheen, ettei hyvä keskustelu vaan katkea. Olen ajatellut pussaillessani ansiomerkkien luovutuspuhetta. Olen ollut treffeillä, joista puolet vietin ravintolan vessassa puhumassa partiopuhelua. Olen päästänyt irti parisuhteista ja minusta välittävistä ihmisistä partion takia – joskus enemmän, joskus vähemmän tarkoituksella.

Olen jättänyt hakematta kiinnostavia työpaikkoja koska tiedän, etten voi partion takia matkustella paljon tai luvata olla aina alaisten tavoitettavissa. Olen vaihtanut vakituisen esimiesduunin pienempipalkkaiseen pätkätyöhön, koska piirinjohtajana aloitettuani tajusin, ettei vuorokausi veny 12 tunnin työpäivään ja kuuden tunnin partiopäivään. Haluaisin perustaa yrityksen, mutta partion takia aion tehdä sen vasta muutaman vuoden kuluttua.

En ehdi enkä jaksa urheilla niin paljon kuin pitäisi. Parhaina päivinä istun aamiaispalaverissa, lounaalla, parissa iltakokouksessa ja tuntikaupalla puhelimessa ja Facebookissa hoitamassa partioasioita. Siinä välissä teen tietysti täyden työpäivän, eikä kuntosali tai lenkkipolku kauheasti houkuttele enää putken päätteeksi. Heippa teille, vatsalihakseni. Joku sanoi joskus, että uusi järjestöpesti tuo tullessaan viisi kiloa. Eipä ole vaikea uskoa.

Siinä pari esimerkkiä. Surkeaa ja säälittävää? Ei se siltä tunnu. Kaikki ovat olleet omia valintojani. Olen luopunut monista tärkeistä jutuista partion takia, mutta ei se tarkoita niiden väheksymistä, välinpitämättömyyttä tai yksisilmäisyyttä. Jos tahtoo saada paljon, pitää myös luopua paljosta. Partiossa tekeminen ja oppiminen, suurten merkityksellisten asioiden saaminen aikaan on vain tuntunut vielä tärkeämmältä. Olen halunnut panna siihen kaiken intohimoni, osaamiseni ja tarmoni. Se on edelleen niin ihanaa että värisyttää. En ehkä rakasta jokaista hetkeä piirinjohtajana, mutta noin joka viidettä kyllä. Että miten mä olenkaan onnellinen ja onnekas, kun saan tehdä tätä: näin hyviä asioita näin hyvässä porukassa.

Ja tottakai mun partiossa on myös niitä pieniä ärsyttäviä arkipäivän kiviä kengässä: pessimistisiä ihmisiä, pieleen menneitä kokeiluja, pikkuasioista ruikuttamista, olenpa-huono-johtaja-fiiliksiä, helvetillistä kiirettä ja kaaosta. Niissä vellomiseen ei vain kannata tuhlata aikaansa. Menen vaikka sinne kuntosalille mieluummin.

Arvaan ja toivon, että viiden vuoden päästä olen löytänyt jotain vielä hienompaa, joka saa mut luopumaan partiosta. Siihen asti nautin tästä ja jatkan hehkutuspäivityksiäni. Koska partio on vaan niin- no, te tiedätte.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s