Riko partiokuplasi: Kehu, kysy ja kiitä enemmän

1382844_12541003

Kutsun partiokuplaksi sitä ympäristöä ja tapaa toimia, johon kuplan sisällä oleva on tottunut ja josta hän tietää – vaikkei itse aina niin eläisikään. Kuten saippuakuplat, myös partiokupla voi venyä, kiertyä, ottaa uusia muotoja – ja tarpeeksi terävään särmään osuessaan puhjeta kokonaan.

Minun partiokuplani on puhkaistu kaksi kertaa. Ekasta kerrasta tulee pian kolme vuotta: se oli silloin, kun osallistuin ensimmäistä kertaa partioneuvoston kokoukseen. Toisen kerran osui marraskuun alussa, kun osallistuin ensimmäiseen kansainväliseen partiotapahtumaani, The Academyyn Belgiassa. Academy on vähän kuin suuren luokan luottissemma: partiojohtajat ympäri Euroopan kokoontuvat yhteen ja osallistuvat erilaisiin työpajoihin.

Academyssa ihmiset olivat kiinnostuneita toisistaan ja toistensa tekemisistä. Kehuttiin toisten onnistumisia, haluttiin tietää lisää, pyydettiin neuvoa, kysyttiin mielipidettä, ideoitiin yhdessä. Kun pidimme lyhyen setin PäPan kasvuoperaatiosta, osallistujat tekivät sivukaupalla muistiinpanoja, buukkasivat meiltä lounastreffejä kuullakseen lisää ja pyysivät saada olla yhteydessä myöhemminkin – kyselivät jopa omiin seminaareihinsa esiintymään. Se tuntui kivalta ja imartelevalta, mutta ennen kaikkea: se oli fiksua. Ei ole mitään järkeä jättää toisen onnistunutta ratkaisua käyttämättä, kun kerran ongelma on sama. Ei ole myöskään mitään järkeä jättää kehumatta, jos siihen on aihetta – etenkään partion kaltaisessa vapaaehtoistyössä. Ihmiset haluavat lähtökohtaisesti auttaa ja olla hyödyksi, ja sitä halua kannattaa ruokkia tällä kolmen koon säännöllä: kehu, kysy lisää, kiitä. Hyvällä palautteella on huikea voima.

Siihen se partiokuplani siis puhkesi, pelkkään hyvään. En ollut tottunut sellaiseen.

Suomessa yksikään toinen piiri tai SP ei ole nimittäin pyytänyt meitä kertomaan kasvustamme. Kun kesällä saimme onnellisia uutisia jäsenmäärämme kasvusta, SP:sta tai useimmista piireistä ei kuulunut onnitteluja tai muuta huomiointia (L-SP:n ja Uudenmaan piirinjohtajat onnittelivat julkisestikin, se ilahdutti!).

PäPan kasvua on kuitenkin seurattu ja siitä on otettu mallia viimeiset kaksi vuotta. Esimerkiksi eskarikampanja, valmiit julistepohjat, Kaveri partioon -viikko, EVP-termi  ja lippukuntien kasvusuunnitelmat ovat levinneet laajasti. Se on superhienoa ja kaikkien etu, ehdottomasti. Olemme alusta asti halunneet tehdä ja tehneet kasvua avoimesti – raportoimme ajatuksistamme ja kokeiluistamme jatkuvasti Partio kuuluu kaikille -blogiin, ja kaikki kasvun materiaalit olivat helposti saatavilla samasta osoitteesta. Niitä on tietääkseni hyödynnetty koko Suomessa. Mutta olisiko muiden hommaa voinut helpottaa, jos meiltä olisi pyytänyt apua (ja joissakin tapauksissa luvan)? Olisiko meidän juttujemme kehuminen ja niistä kiittäminen ollut joltakin muulta pois?

1381916_89731304

Loppuun vielä: Toivon, ettei tätä tekstiä ymmärretä lähtökohtaisesti väärin. Tarkoituksenani ei ole hurskastella – jos pidät kolmen koon sääntöä itsestäänselvyytenä ja toteutat sitä jo, sehän on hieno homma. Onnea! Tarkoituksenani ei ole myöskään nostaa PäPan häntää ja kerjätä kehuja kasvusta. Olemme tehneet hitosti töitä koko pääkaupunkiseudun voimin ja onnistuneet siksi kasvamaan vähän. Kiitos siitä kuuluu 130 lippukunnalle ja niitä pyörittäville partiolaisille. Suurin työ on kuitenkin vielä edessä: on opittava pitämään kasvu käynnissä ja tekemään siitä rutiini. Muualla Suomessa hommaa on vähintään yhtä paljon. Kirjoitin tämän tekstin, koska uskon, että näissä paremman ja isomman partion talkoissa olisi sekä hauskempaa että helpompaa, jos tekisimme yhdessä, kehuisimme, kysyisimme ja kiittäisimme enemmän. Siksi toivon, että jonkun muunkin partiokupla puhkeaa – hyvällä tavalla.

1 vastaus artikkeliin “Riko partiokuplasi: Kehu, kysy ja kiitä enemmän”

  1. Heippa Anna.

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja kiittämisen ja kiinnostuksen osoittamisen muistutuksesta. Sain itsekin muistutuksen juuri ennen joulua, miksi se on niin kovin tärkeää ja henkilökohtaisella tasolla suorastaan ihmeellistä. Menin koittamaan uutta harrastusta (on ollut vähän pulaa mielekkäistä harrastuksista viimeaikoina) ja työtoverini suunavauksen seurauksena löysin itseni kunto-Kickboxingista. Ja koukutuin. Syyt olivat ilmeiset ja väitän, että koukuttuisin vaikka omiin töihinkin, jos sikseen tulisi: minulle puhuttiin nimeäni käyttäen, minun paikalle saapumisesta oltiin sekä kiinnostuneita että iloisia, tekemistäni ohjattin henkilökohtaisella tasolla ja kun onnistuin, sain kehuja! Siinä se! Töissä naureskeltiin, että niin pitäisi muistaa, pitäisi muistaa…

    No sua en juuri näe ja jos näen, niin vilaukselta, eikä silloin juuri ehdi muuta mieleen kuin heipat ja terkut. Ajattelin kuitenkin kertoa, että meidän Häme-Uusimaa-kodissamme sinulle ja teille muille PäPalaisille tekijöille annetaan keskusteluissamme sekä rakentavaa palautetta, kehuja että kiitosta. Harmi, etteivät nuo kantaudu teidän korviinne asti. Ja surullista, että ne, joiden kanssa olette tekemisissä eivät kerro näitä asioita teille – tiedän heitä olevan. (Ja kyllä me muustakin puhumme kun teistä).

    Niin rupesin miettimään, että jos ja kun tämä on meissä ja meidän syteemissä sisäänrakennettu ongelma – kiitoksen, kysymisen ja kehujen esittämisen niukkuus – niin miten asiaa voisi auttaa? En enää tiedä, miten asioita ”jaetaan” eteenpäin esim. SP:n tasolla, mutta kerro jos olen väärässä otaksuessani, että jakelukanavat ovat edelleen hyvin yksisuuntaiset. Ei edes odoteta tai oleteta, että palautetta, kiitosta tai kehuja annettaisiin, niin siihen ei ole edes kanavaa rakennettu. Otetaan vaikka esim. jokin valmis ohjelmapaketti, josta harva saattaa laitaa postia tekijöille, usein sekin hukkuu matkalle, varsinkin jos käsiä on välissä paljon.

    Kanvana tai menetelmänä pakollinen palaute ei toimi, vuosiselostepalaute ei palvele yleensä kuin tilastoijia ja hyvien käytäntöjen jakaminen jossain pyöreässä pöydässä ei toimi, koska yhden aiheen ympärille harvoin saadaan suurta porukkaa varsinkin, jos homma on jo paketissa ja lähinnä on tarjoituksena saada palautetta ja vuorovaikuttaa (tai siis voin olla väärässäkin, koska näähän on mun mutuja ihmisten prioriteeteistä ja ajankäytöstä).

    Niin puolivitsinä aloin pohtimaan (ensin karvat pystyyn nostattavaa ”thanks giving daytä” ja sitten onneksi) ystävänpäivää, joka on aikamoista ameriikkalaista huttua ja markkinavoimien yritys päästä lompakoillemme, kun joulusta on jo kuitenkin kaksi kuukautta. Niin mitäpä jos ystävänpäivän idea suomalaisille olisikin kiittää, kehua ja muistaa muita? Kerran vuodessa ihan oikeasti mietittäisiin, että kuka on tehnyt oikeita juttuja oikeaan aikaan tai on muuten vain niin hyvä tyyppi, että ilman häntä oma elämä olis paljon ikävämpää. Mä voisin vaikka innostua ystävänpäivästä! Se olisikin ystävällisyyden ja ystävien päivä. Ja ne kulkee usein käsi kädessä.

    No joo, ei tällä asiaa ratkaista, mutta pohdinpahan vaan, että onhan tässä 8 päivää aikaa haastaa ihmiset kiittämään, kehumaan, antamaan positiivista palautetta ja kertomaan toisille, että on merkittävää että he olat olemassaja ovat auttaneet omalla tekemisellään esim mun elämää.

    t. epäpartiolainen Ninni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s