Kansainvälisyyttä, kaveruutta, kyllä se siitä

Syyskuun alussa perustettu, kansainvälisyyskasvatusta painottava lippukuntamme Helsingin Merilokit – Helsinki Seagulls teki ekan retkensä nyt viikonloppuna. Nelisenkymmentä retkeläistä, perhepartio Lokinpoikaset päivävisiitillä ja Kavalahden täydeltä sadetta ja mutaa! Minä vietin suurimman osan viikonlopusta retkikeittiössä ja laajennetun talousvaliokunnan kokouksessa Riihimäellä, mutta jotakin ehdin silti panna merkille.

kuva (1)

  • Suomen- ja englanninkieliset sudarit opettivat toisilleen kieltä. Ai mikä tää on enkuksi, kysyi suomipoika ja heilutteli lusikkaa. A spoon! sanoi jenkki ja osasi jo kohta kertoa, että My lusikka is red.
  • Seikkailijatytöt juttelivat keskenään englanniksi – ja koska sanavarasto on suomenkielisillä 11-vuotiailla vielä suht yksinkertainen, tuli siinä keskusteltua aika syvällisistäkin aiheista. Do you have a grandmother? Do you love her? Why do you have ten kids in your family?
  • Retkellä ei ollut yhtään suomea puhuvaa miespuolista johtajaa, joten poikien mökissä jöötä pitivät intialainen ja brittiläinen laumanjohtaja. Kuten toinen heistä sanoi: valitettavasti jouduimme sanomaan melkein kaikkeen ei, sillä se oli suunnilleen ainoa yhteinen sanamme. Jos olisi tullut joku hätä, emme olisi pystyneet auttamaan.
  • Lasten vanhemmat saapuivat sunnuntaina noutamaan jälkikasvuaan ja paistamaan lettuja meidän kanssa. Kaikki tykkäsivät – vaikka osa ulkkareista joutuikin tallustelemaan niityn mudassa nahkaisissa pikkukengissä (eivät valittaneet). Britit, jenkit, intialaiset, suomalaiset – ja mistä kaikkialta meitä olikaan! – vanhemmat juttelivat keskenään paljon innokkaammin kuin minkään aiemmin näkemäni partioporukan vanhemmat koskaan. Erilaisuus kiinnostaa aikuisiakin, ja retkellä ollaan sopivasti irti arkikuvioista. Kehtaa kysellä ja kertoa rennommin.
  • Kun yksi suomalainen äiti kuuli intialaisen äidin olevan työnhaussa, hän pyysi tämän puhelinnumeroa.
  • Muualta kotoisin olevat lapset suhtautuivat tehtäviin sata kertaa innokkaammin ja avoimemmin kuin suomalaissyntyiset. Wow! This is fun! What are we going to do? Can we start? He olivat myös paljon kohteliaampia ja aloitteellisempia.
  • Kun tuli tylsempien hommien aika, suomalaiset lapset tarttuivat harjaan suuremmin mukisematta. Osa muualta tulevista lapsista taas oli aidosti hämmästyneitä, kun heidät komennettiin siivoamaan. Joillekin jo tiskaaminen oli jännä uusi taito.
  • Kysyin vasta partioon liittyneeltä seikkailijajohtajaltamme, mitä hän tykkäsi viikonlopusta. Amazing and exciting, se vastasi. I have enjoyed every moment. When is our next retki?

kuva

Retkestä jäi mieleen kolme kovaa koota: Kansainvälisyyttä, kaveruutta ja kyllä se siitä. Käytännön ongelmia meille tulee varmasti jatkossakin, mutta niistä selvitään, kun vain halutaan selvitä. Tämä retki osoitti minusta konkreettisesti sen, että monikulttuurinen partio on todellakin jotain, johon kannattaa panostaa ja jota kannattaa reippaasti laajentaa. Siitä on hyötyä niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Monikulttuurisessa seurassa myös me, joilla on takana jo kymmeniä partioretkiä, saamme partiosta irti aivan uusia ulottuvuuksia.

Ja retken tärkein näyttö: kyllä tää on ihan oikeasti mahdollista. Sen kuin ryhdytään tekemään ja opettelemaan.

Vitsit kun olen iloinen tästä lippukunnasta! Pääsimme muuten myös telkkariin.

Kaikki nimet on vaihdettu. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s